Venähti tosiaan nuo pääsiäisen matkakertomukset, joten muutama seuraavakin merkintä tulee ikään kuin jälkikirjoituksena. Mutta mikäs siinä, mukavahan näitä kesärientoja on muistella nyt kun on jo palannut Suomeen ja työläisen arkeen.
Kesäkuun alussa koin monipuolisia kriiseilyn hetkiä, joten kuun ensimmäisenä viikonloppuna päätin karistaa Poznanin tomut jaloistani ja lähteä spontaanille Krakovan reissulle. Alun perin tarkoitus oli lähteä Wrocławiin Punx Piknikille, mutta tulviva Wisła-joki teki piknikpaikasta mutamössöä. Onneksi Wrocławiin ehdittiin sitten viikkoa myöhemmin...
Krakova on yksi niistä kahdesta kaupungista, joihin polkuni on kaartanut jo niin monta kertaa, että laskut ovat menneet aikapäiviä sitten sekaisin. (Toinen on Varsova.) Matkan epävirallinen syy oli festarikauden avaus: kun punk-piknikki-suunnitelmat menivät mönkään, tilalle astui Selector Festival superhienoine artistikattauksineen. Kun Marika vielä ilmoitti pystyvänsä majoittamaan allekirjoittaneen tyhjätaskun, hyppäsin junaan melkeinpä saman tien.
Seuraavassa kuvia viikonlopulta.. pahoittelen jo etukäteen - olen taas yrittänyt ottaa keikkakuvia :D
Kesäkuun alussa koin monipuolisia kriiseilyn hetkiä, joten kuun ensimmäisenä viikonloppuna päätin karistaa Poznanin tomut jaloistani ja lähteä spontaanille Krakovan reissulle. Alun perin tarkoitus oli lähteä Wrocławiin Punx Piknikille, mutta tulviva Wisła-joki teki piknikpaikasta mutamössöä. Onneksi Wrocławiin ehdittiin sitten viikkoa myöhemmin...
Krakova on yksi niistä kahdesta kaupungista, joihin polkuni on kaartanut jo niin monta kertaa, että laskut ovat menneet aikapäiviä sitten sekaisin. (Toinen on Varsova.) Matkan epävirallinen syy oli festarikauden avaus: kun punk-piknikki-suunnitelmat menivät mönkään, tilalle astui Selector Festival superhienoine artistikattauksineen. Kun Marika vielä ilmoitti pystyvänsä majoittamaan allekirjoittaneen tyhjätaskun, hyppäsin junaan melkeinpä saman tien.
Seuraavassa kuvia viikonlopulta.. pahoittelen jo etukäteen - olen taas yrittänyt ottaa keikkakuvia :D
Tehtiin korvapuusteja!
Ja makaroonilaatikkoa!
Ja sitten mentiin ruuhkabussilla tuonne!
Missä strobovalot häikäisee!
Friendly Fires, ihan ok.
Illankajoa
Kummallisin ikinä ottamani kuva
Thievery Corporation, jota odotin paljon. 2008-2009 The Mirror Conspiracy oli mulla tehosoitossa piiitkän aikaa. Livenäkin ihan hyvä. Paljon paljon eri artisteja laulelemassa.
Mutta tässä. Tässä mies, jonka rinnalla koko Selectorin muu musiikkitarjonta kalpeni... CALVIN HARRIS!!! Vuosi sitten mulla oli ilo ja kunnia päästä Calvinin Varsovan keikalle, jonka takia tyssäytin jopa ensimmäisen Ukrainan-turneenikin melko lyhyeen. Pakkomielle oli liian tappava; Calvin oli pakko nähdä kun se oli ilmaista ja maantieteellisesti mahdollista. Varsovan keikka oli yksi parhaimpia keikkakokemuksiani ikinä; missään en ollut tuntenut sellasta massaenergiaa ja yhden henkilön rytmien aikaansaamaa joukkohurmosta. Toisin sanoen, Krakovankin keikasta olin etukäteen lievästi sanottuna innoissani. Jos tiedossa olisi mitään Varsovan menoon viittaavaakaan, niin tulisin keikan jälkeen lillumaan seitsemännessä taivaassa, fyysisesti täysin rikki ja nestehukkaisena mutta ah-niin-onnellisena.
Ja näinhän siinä pääsi käymään. Mä en tajua miten se mies tekee sen, mutta "let's go absolutely fucking mental" ja näin tulee tapahtuman. Hyppimistä, riehumista, huutamista, onnellisuutta, aivoissa solkenaan virtaavaa endorfiinihyökyä ja kaikkia maailman positiivisia tunteita - kuka tarvitsee huumeita kun voi vaan mennä Calvin Harrisin keikalle? Tietty olen käynyt keikoilla, jotka ovat olleet tunnearvoltaan tärkeämpiä kuin Calvinin setit, mutta on se sanottava, että hienompaan nyky-liveartistiin en ole törmännyt. Jumalaista meininkiä. Ja mies vieläpä tulee lavalle puku päällä, näyttäen ihan täydelliseltä, ja poistuu sieltä kaiken sen heilumisen jälkijunassa, edelleen ihan yhtä täydellisenä, kun itse taas keräilee läpihikoillun ja läpirääkätyn kehonsa palasia suurin piirtein teltan joka kolkasta. Ei mene tasan onnen lahjat.
Tämän jälkeen ilta jatkui yhä vaan hassummissa merkeissä, yritettiin ainakin bongailla "Friendly Fires -tyyppejä" ja vingutettiin Alter Cardeja, ja mitä vielä... hauskaa oli. Vihoviimein petiin päästessä mulla oli neljäkymmentä putkeen valvottua tuntia takana ja tunsin oloni ihan voimissani olevaksi.. tervettä!
Ja näinhän siinä pääsi käymään. Mä en tajua miten se mies tekee sen, mutta "let's go absolutely fucking mental" ja näin tulee tapahtuman. Hyppimistä, riehumista, huutamista, onnellisuutta, aivoissa solkenaan virtaavaa endorfiinihyökyä ja kaikkia maailman positiivisia tunteita - kuka tarvitsee huumeita kun voi vaan mennä Calvin Harrisin keikalle? Tietty olen käynyt keikoilla, jotka ovat olleet tunnearvoltaan tärkeämpiä kuin Calvinin setit, mutta on se sanottava, että hienompaan nyky-liveartistiin en ole törmännyt. Jumalaista meininkiä. Ja mies vieläpä tulee lavalle puku päällä, näyttäen ihan täydelliseltä, ja poistuu sieltä kaiken sen heilumisen jälkijunassa, edelleen ihan yhtä täydellisenä, kun itse taas keräilee läpihikoillun ja läpirääkätyn kehonsa palasia suurin piirtein teltan joka kolkasta. Ei mene tasan onnen lahjat.
Tämän jälkeen ilta jatkui yhä vaan hassummissa merkeissä, yritettiin ainakin bongailla "Friendly Fires -tyyppejä" ja vingutettiin Alter Cardeja, ja mitä vielä... hauskaa oli. Vihoviimein petiin päästessä mulla oli neljäkymmentä putkeen valvottua tuntia takana ja tunsin oloni ihan voimissani olevaksi.. tervettä!
Grannykickingbootsies ekan päivän jälkeen
Melko hienot wanhassa kaupungissa nautitut tequila sunriset, jotka olivat melko kalliit ja melko pienet, ja joita odoteltiin melko pitkään melko ääliöitä brittiläisiä polttariseurueita katsellen...
Onneksi Marika oli valmistanut meille melko onnistunutta fisua.Tässä vaiheessa merkintää oon jo itsekin kyllästynyt noihin surkeisiin keikkakuviin ja vielä karmeampilaatuisiin videoihin, joten tyydyn vaan kertomaan, että Selectorin toisena päivänä nautiskeltiin rauhallisin mielin melkein ilmaista olutta auringonpaisteessa, nautittiin atmosfääristä, käytiin tanssimassa Delphicin, Metronomyn ja Booka Shaden tahtiin ennen Faithlessin keikkaa, jonka yleisö oli melkoista riski- ja rymyryhmää. Ei auttanut kuin rymyillä mukana. Hyvä oli Faithlesskin, vaikkakin pikkasen liian pitkään kesti se lopun "we come one" -tykitys. Eikä se ollut Calvinin veroista muutenkaan.
Kuva-arvoitus: Etsi kuvasta ruotsalainen elementti
Saappaat toisen päivän iltanaSunnuntaina oltiin matkalla asemaa kohti, kun tarkastaja sai minut liputta kiinni ratikassa. Ihan omaa typeryyttäni, olin nimittäin ostanut lipun, mutten muistanut leimata sitä siirtyessämme ratikasta toiseen. Kulkuneuvosta poistuminen, vartti selittämistä, yksi puhelinkeskustelu ja yhden sivullisen asiaanpuuttuminen myöhemmin kävelin tilanteesta ulos ilman rahallisia menetyksiä. Tai oikeastaan se oli se tarkastaja, joka vaan luovutti, toivotti hyvät päivänjatkot ja lähti kävelemään. Onneksi oli edes se juuri ostettu lippu, mitä näyttää, ja teeskennellä autuaan tietämätöntä siitä, että se pitää leimatakin. Ärsytti koko tilanne, koska mulla on aina lippu. Inhoan kiinni jäämistä tai sen riskiä.
Sama homma kävi muuten Krakovassa vuonna 2007, ja silloin ei päästy tilanteesta ihan yhtä helpolla. Tililtä lähti neljäkymmentä euroa vaikka yritettiin tyttötaktiikoita ja vuodatettiin pari kyyneltäkin (ihan silkasta paniikista myös, koska bussi Tallinnaan oli lähdössä vartin päästä ja tarkastajilla oli meidän passit).
Kuitenkin, tästä välikohtauksesta matka taittui hitusen ärtyneenä ja erittäin helpottuneena kohti asemaa, missä paniikin hetket jatkuivat ultranopean lounaan ja muka-hävinneen lompakon, kuten myös takkuilevan junaliikenteen merkeissä. Lopulta pääsin täyteen ammuttuun vaunuuni, ja matkasin uudistunein mielin kohti auringonlaskua kurkkien 70's Showta julkikomean kanssamatkustajan läppäriltä... ihana viikonloppu, kiitos vielä Marika.. ja Cale!
Sama homma kävi muuten Krakovassa vuonna 2007, ja silloin ei päästy tilanteesta ihan yhtä helpolla. Tililtä lähti neljäkymmentä euroa vaikka yritettiin tyttötaktiikoita ja vuodatettiin pari kyyneltäkin (ihan silkasta paniikista myös, koska bussi Tallinnaan oli lähdössä vartin päästä ja tarkastajilla oli meidän passit).
Kuitenkin, tästä välikohtauksesta matka taittui hitusen ärtyneenä ja erittäin helpottuneena kohti asemaa, missä paniikin hetket jatkuivat ultranopean lounaan ja muka-hävinneen lompakon, kuten myös takkuilevan junaliikenteen merkeissä. Lopulta pääsin täyteen ammuttuun vaunuuni, ja matkasin uudistunein mielin kohti auringonlaskua kurkkien 70's Showta julkikomean kanssamatkustajan läppäriltä... ihana viikonloppu, kiitos vielä Marika.. ja Cale!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti