tiistai 25. toukokuuta 2010

Pääsiäinen Motovilovkassa

Pääsiäissunnuntaina, Tsernon hehkuvat pölyt yltä karisteltuamme, otettiin Kiovan lähiliikenteen juna noin tunnin matkan päässä nököttävään Motovilovkan kyläpahaseen, jossa viime kesänä tapaamani Tatiana asustaa perheensä kanssa. Koko reissun ideahan lähti oikeastaan siitä, että olin luvannut Tanialle vierailevani Kiovassa pian uudestaan. Alun perin tämän piti tapahtua jo tammikuussa, mutta Suomen-lomani venähtäminen siirsi suunnitelmat pääsiäiseksi. No, Marikan kanssa hynttyyt yhteen lyötyämme matkan muoto morfaantui pahemman kerran ja lopulta nähtiin Taniaa vain yhden iltapäivän ja illan ajan - parempi kuin ei mitään. Ja tuskin tämäkään jäi viimeiseksi tapaamiseksi :)

Jälleen kerran kaikki oikean lippuluukun löytämisestä törkyhalpojen tikettien ostoon ja aikataulujen ja reittien tulkitsemiseen kävi jopa hämmentävän helposti - kyrilliset eivät tässä vaiheessa tuntuneet enää haasteelta tai miltään.

Junassa tarkkailin eritoten noita vasemmalla takana näkyviä juorumummeleita ja oikealla takana näkyvää pariskuntaa.

Oikealla asemalla poistuttuamme ja ns. pimeän taksin kyydittämänä päästiin perille Gurniakin ihanan kodikkaaseen huusholliin. Ihmiset olivat ystävällisiä, aurinko paistoi, pianon kautta ilmoille kaikui säveliä Amélie-elokuvasta (edellisenä yönä kuulemma myös Helan Går ruotsalaisten kuoropoikien kurkuista) ja itketti kun tajuntaan iski, mitkä juhlat oltiin edellisenä iltana missattu jäädessämme Kiovaan nukkumaan. Paikan päällä pääsiäistä oli siis viettämässä muutakin kansainvälistä porukkaa. Yksi heistä oli iki-eksoottisesta Ruotsista Ukrainaan karauttanut Ola, jonka (myöskin ruotsalaiset) kaverit olivat karanneet Tanian luota jo aamutuimaan. Vieläkin punehduttaa ja pyörryttää päätä muistellessani, minkälaiseen kielimyllerrykseen kyseinen nuoriherra allekirjoittaneen pisti sekä jälkiruokapöydässä että paluumatkan aikana Pani Marikan hymistellessä vieressä... Yrittäkää itse jutella niin ruotsiksi, saksaksi kuin englanniksikin ihan järkyttävän kovaäänisessä iltajunassa pitkän ja tunnerikkaan päivän päätteeksi. Sjutton också.

Niistä harmituksen pidätellyistä kyyneleistä huolimatta vietimme Motovilovkassa yhden reissun ihanimmista päivistä. Suurimman osan ajasta pystyi vain hymyilemään, niin tervetulleeksi ja huolehdituksi sai olonsa tuolla tuntea Tanian, hänen äitinsä ja sisarensa hoivissa. Ja pitkin päivää nautituilla viineillä ja mojitoillahan ei ollut sitten mitään tekemistä niiden hehkuvien poskien ja löystyneiden kieltenkantojen kanssa...


Tarjoilut valmistuvat

Tania ja kääryleet

Lasit vaan täytty itsestään, magiaa

Tasaa keskellePääsiäispöytä

Pois lähtiessämme innostuttiin aidossa Ukrainalaisessa pikkukylässä vierailusta sen verran, että kamera räpsyi varmaan ahkerammin kuin koko aiemman matkan aikana yhteensä. Seuraavassa tunnelmapaloja riemukkaalta kävelyretkeltämme Tanian luota Motovilovkan junapysäkille - asemasta tässä yhteydessä on varmaan turha puhua. Matkan kaksi parasta kuvaa otettiin vasta laiturilla seisoessamme, mutta ne löytyvät vielä kehittämättöminä kertakäyttökameran kätköistä... palannen asiaan myöhemmin :D












Kiovaan päästyämme aikaa Sevastopolin junan lähtöön oli noin tunti, jonka vietimme tehokkaasti elintarvikkeita, juomia ja kananmunakoristeita shoppaillen. Kaupassa oli myös hyvät musiikit. Alempana matkakumppanini Marika imitoi tuorealtaissa viuhuvia eväkkäitä. Tämän jälkeen meitä kiellettiin käyttämästä kameraa, mutta jatkoin tanssimista.



Ja kun junassa soi viimein Radio Kiovan neuvostojumputusiskelmä, niin vallan hyvä oli aloittaa kahdeksantoistatuntinen pyrähdys halki koko valtavan maan.

torstai 6. toukokuuta 2010

Tšernobyl ja Pripjat


Tässä valikoima Tsernobyl/Pripjat-retken kuvista, Wikipedia auttaa tiedonjanoon:

http://en.wikipedia.org/wiki/Chernobyl_disaster
http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ernobylin_ydinvoimalaonnettomuus





Näkymiä reaktorialueelta:





Räjähtänyt Reaktori 4 sarkofagissaan


Pripjat:







Kulttuuripalatsista:
















Matka huvipuistoon:













Uimastadion ja koulukompleksi:


Oikealla ikkunan takana näkyy hyppytorni, joka löytyy myöhemmistä kuvista










Ajelu halki Tsernobylin:



Jos joku tahtoo nähdä koko setin taustatarinoineen, niin linkin saa pistämällä sähköpostia osoitteeseen anemvalk[at]gmail.com tai kommentoimalla tähän merkintään sähköpostiosoitteen kanssa.

Varasin reissun tämän yrityksen kautta n. viikon ennen h-hetkeä. Sinällään valittamista ei ole, mutta neuvoisin ehkä vertailuttamaan firmoja ennen päätöksen tekemistä. Meidän kierroksemme oli ok kattava ja sisälti oppaan palvelujen, kyytien ja kyydissä nähdyn Tserno-dokumentin lisäksi paikan päällä nautitun lounaan, kierroksen Tsernobylin kaupungissa (lähinnä bussin ikkunasta), pysähdyksen reaktoreilla ja turvallisen matkan päässä nelosreaktorista, ja tietty muutaman kohteen Pripjatissa. Kierros oli kuitenkin melkoisen kiiruhdettu ja osin jopa läpijuostu. Tuntui, että piti keskittyä joko kuvaamiseen tai katseluun ja fiilistelyyn, itse yritin tehdä kumpaakin ja aika kiirusta piti. Olen kuullut, että joidenkin yritysten kautta aikaa haahuiluun on ruhtinaallisesti koko päivä, ja kohteita/vapautta on enemmän - hinta on luultavasti silloin tyyriimpi, mutta oman kokemuksen jälkeen sanoisin panostuksen ehdottomasti kannattavan.

Edellisen lisäksi neuvoksi, että edellisenä yönä kannattaa nukkua hyvin ja laittaa kamerat täyteen latinkiin! Siksi toisekseen: Rakennukset ovat sisältä yhtä hasardialuetta; lasi- betoni- ja tiilimurskaa, vettä, hometta, kaikenlaista sälää ja haurastuneita ja rikkoutuneita rakenteita. Lähes tulkoon kaikki ikkunat ovat säpäleinä lattioilla ja suuri osa seinistäkin on poissa tai palasina ympäriinsä. Vapaasti liikkuessa pärjää ihan hyvin tervettä järkeä käyttämällä, ja kannattaa ehdottomasti ottaa vahvapohjaiset kengät mukaan (esim. maiharit on loistavat). Taskulamppu tai joku pikkufikkari voi olla hyödyllinen, jos mielii seikkailemaan pimeämpiin käytäviin tai jos on säikky, sillä pimeitä, kaikuvia suihkutiloja ja vastaavia tulee vastaan joka tapauksessa.

Kenkiä tai muutakaan yllä ollutta ei tarvitse heittää pois reissun jälkeen. Päivän päätteeksi kaikki alueelta poistuvat henkilöt käytetään säteilytestissä, joka tapahtuu karussa pikku hallissa sijaitsevissa läpikulkukoneissa. Koneisiin asetutaan hetkeksi seisomaan ja kädet laitetaan joillekin sensorintapaisille levyille. Huhun mukaan vain yksi Tserno-turisti on ikinä saanut laitteet piippailemaan käpälöityään Pripjatin ympäristöä hieman liian suurella antaumuksella... eli näpit kurissa jos mielessä on minkäänlaisen matkamuiston mukanaan muiluttaminen :)

Kaiken kaikkiaan, vaikka Tsernobylin alue on yksi maailman pahiten saastuneista paikoista, siellä käyminen on yllättävän turvallista. Alueella asuu ja työskentelee edelleen x määrä ihmisiä, tosin työläisten täytyy pitää lomaa vuoroviikoin kehoon kertyvän säteilyannoksen minimoimiseksi. Toisin sanoen, jos toteutat tämän "once in a lifetime" -henkisen kierroksen, voit levätä rauhassa yösi pelkäämättä kolmannen silmän puhkeamista otsaan tai vihreänä yössä hehkumista.

Pictures taken in Chernobyl and Pripyat 3rd of April 2010. If someone wants to see the whole set of pictures with background stories included, please email me at anemvalk[at]gmail.com or write me a comment with your email address and I'll send you a link.


Edit! Kuvia lisää täällä.