KNIB

Aloitetaan jälleen illustraatiolla:

Yöjuna Lvivistä Kiovaan oli ihan mukava kokemus ja edullinenkin, noin viitisentoista euroa muistaakseni. Ei ollut niin vetoisaa ja uni maittoi saman tien kun kiskot lähtivät viettämään itään päin. Kiovaan eli KNIB:iin saavuttiin taas laittoman varhaiseen aikaan, kuten alta löytyvän kuvan kellotaulun lukemista voinee päätellä. Hoidettiin etukäteen kirjoitetun lapun kanssa lippuasiat jotakuinkin jouhevasti eteenpäin, käyttäen apuina niin kokeilevaa puolaa, puutteellista venäjän ymmärrystä kuin universaalia elekieltäkin. Myös seuraavan ja tuplasti pitemmän taipaleen hinnaksi muodostui se samainen viisitoista euroa, kelpas!

Laiskotti, joten suhailtiin metrolla hostellille. Aamumetro + rinkat selässä = mielenkiintoinen kokemus, joka meinasi johtua pariin tahattomaan ulossinkoutumiseen ajopelistä. Joku tapaamamme tyyppi sanoi kokeilleensa Kiovan metroa kerran ja sen riittäneen mainiosti. En ymmärrä, koska omasta mielestäni sillipurkkia monin tavoin muistuttava Kiovan metro on sekä kätevä, että suhteellisen helppotajuinen, vaikkei kyrillisiä ihan täysin ymmärtäisikään.

Hostellille löydettyämme huomattiin, että paikalla oli edellisenä iltana pidetty jotkut maailmanlopun bileet. Koko henkilökunta veti joko sikeitä tai loisti muuten vaan poissaolollaan. Myöskään meidän varausta ei kumma kyllä löytynyt mistään... Hostellin omistaja istuskeli keittiössä silmät auki, mutta täysin taju kankaalla ja kommunikointikyvyttömänä ennen pöytään sammumistaan ja buduääriinsä siirtymistään. Lopuksi, parin tunnin istuskelun ja suhkumahdollisuuksien hyväksikäyttämisen jälkeen, meidät ohjattiin hätäratkaisuna tarjotulle, avattavalle sohvalle. Tosin, kympin hinnalla per yö mikä tahansa olisi kelvannut.

Tämän sompailun jälkeen uinuminen olisi maistunut, mutta päätettiin käyttää aikainen hereilläolo hyödyksi ja lähteä syömään ja turistikierrokselle. Hostellilla tapaamamme saksalaiset jannut suosittelivat kokeilemaan pikaruokaa ukrainalaiseen tyyliin - Puzata Hata. Suora lainaus reissupäiväkirjana kuvaamastani videonpätkästä, koska tuore kommentti lienee rehellisin kommentti: Ruoka oli ihan hyvän näköstä, mutta maku sitten sitäkin arveluttavampaa; kaiken näköisiä lihoja naamioituneina perunoiksi; kaalikääryleitä, jotka sisälsi jotain lihamoskaa. Jälkiruuat oli kyllä hyviä, oli omenatäytteisiä lettuja hapankermalla ryyditettynä---

Kyi, Schek, Khoryv ja Lybid

Kiovan keskusaukio Maidan Nezalezhnosti
Taustalla Hotelli Ukraina, ja joku tollanen pysti joka löytyy jokaísen isomman pitäjän keskustasta..

M. Nezalezhnosti toiseen suuntaan ja allekirjoittanut siinä siristelee silmiään kun on niin nätti sääkin ja kaikkea

House of Chimeras, eli nykyään jonkinlaisena Ukrainan presidentin bilepaikkana toimiva eriskummallinen art nouveau -pytinki, jonka jokaiselta reunalta kurkistelee kaikenlaisia elukoita ja kammotuksia.

Liput sen varsinaisen presidentin"linnan" edessä

Sofian katedraalin kellotornista käytiin ihailemassa maisemia, esimerkiksi juurikin tätä Sofian katedraalia.

Tehtiin KNIB-matkamuistorahat

Tälläiset kyltit kertoo paikallisesta liikennekulttuurista enemmän kuin tuhat sanaa. Tai siis lähinnä, että juokse henkesi edestä tai Lada tulee ja lanaa.

Aseteltiin ylimääräiset groszyt taskun pohjalta toivomuspatsaan naisen helmoihin

Ja nähtiin taas yksi upea herran salonki Andriyvski Uzviz:in päädyssä. Andriyvskin huimasti alasviettävälle, kiemurtelevalle kivikadulle saavuttiin valitettavasti hippasen liian myöhään, useimmat myyntikojut olivat jo sulkeneet luukkunsa tai juuri pakkaamassa kamojaan pois.

Jos joku osaa sanoa mitä tässä lukee, niin arvostaisin kovasti! Jostain syystä hekottelin noiden banderollien edessä pienen iäisyyden tajuamatta yhtään mistä niissä on kyse.

Jengikulkukoiria

Kattimattikittykat

Metrossa ilta viilenee

Tämän jälkeen siirryttiin keskusaukion läheisyyteen illastamaan! Terveisiä helvetistä sille erään suomalaisen pariskunnan rumemmalle osapuolelle, joka tuli paikalle valmiiksi kännissä aikoen humaltua vielä lisää, sai vaimonsa poistumaan paikalta öykkäröinnillään ja totaalisen epäkunnioittavalla sanailullaan, kertoi Marikalle miten Marikan tulee hoitaa työnsä, luuli varmasti olevansa todella nokkelakin vitsiniekka, tuijotti ja "salakuunteli" avoimesti ja lähietäisyydeltä ihmisiä joita epäili mafian jäseniksi ja kertoi minulle moneen otteeseen ja aina samoin sanakääntein, kuinka kantaa yleensä asetta mukanaan, ja jos se löytyisi povarista sinä samaisena iltana, hän iskisi kuulan kalloon kahdelle ravintolassa asioineelle "mafiaan kuuluvalle" henkilölle. Ei paljoa enää saslikki maistunut, kun kyseinen ******** pamppaili paikalle.

Bonuksena vielä muutama kuva niiltä hetkiltä seuraavana päivänä Tsernobyl-reissun jälkeen, kun aurinkokin vihdoin viimein suvaitsi kunnioittaa meitä läsnäolollaan:

Viikonloppuisin valtavaksi kävelykaduksi muuttuva Kreschatik

Se hetki, kun näin tämän pizzapaikan, oli elämäni onnellisin hetki.

Tänään on Tshernobylin onnettomuuden 24-vuotispäivä, eli seuraavaksi niitä Tserno/Pripjat-kuvia, mahdollisimman pian!