maanantai 26. huhtikuuta 2010

KNIB



Aloitetaan jälleen illustraatiolla:


Yöjuna Lvivistä Kiovaan oli ihan mukava kokemus ja edullinenkin, noin viitisentoista euroa muistaakseni. Ei ollut niin vetoisaa ja uni maittoi saman tien kun kiskot lähtivät viettämään itään päin. Kiovaan eli KNIB:iin saavuttiin taas laittoman varhaiseen aikaan, kuten alta löytyvän kuvan kellotaulun lukemista voinee päätellä. Hoidettiin etukäteen kirjoitetun lapun kanssa lippuasiat jotakuinkin jouhevasti eteenpäin, käyttäen apuina niin kokeilevaa puolaa, puutteellista venäjän ymmärrystä kuin universaalia elekieltäkin. Myös seuraavan ja tuplasti pitemmän taipaleen hinnaksi muodostui se samainen viisitoista euroa, kelpas!




Laiskotti, joten suhailtiin metrolla hostellille. Aamumetro + rinkat selässä = mielenkiintoinen kokemus, joka meinasi johtua pariin tahattomaan ulossinkoutumiseen ajopelistä. Joku tapaamamme tyyppi sanoi kokeilleensa Kiovan metroa kerran ja sen riittäneen mainiosti. En ymmärrä, koska omasta mielestäni sillipurkkia monin tavoin muistuttava Kiovan metro on sekä kätevä, että suhteellisen helppotajuinen, vaikkei kyrillisiä ihan täysin ymmärtäisikään.



Hostellille löydettyämme huomattiin, että paikalla oli edellisenä iltana pidetty jotkut maailmanlopun bileet. Koko henkilökunta veti joko sikeitä tai loisti muuten vaan poissaolollaan. Myöskään meidän varausta ei kumma kyllä löytynyt mistään... Hostellin omistaja istuskeli keittiössä silmät auki, mutta täysin taju kankaalla ja kommunikointikyvyttömänä ennen pöytään sammumistaan ja buduääriinsä siirtymistään. Lopuksi, parin tunnin istuskelun ja suhkumahdollisuuksien hyväksikäyttämisen jälkeen, meidät ohjattiin hätäratkaisuna tarjotulle, avattavalle sohvalle. Tosin, kympin hinnalla per yö mikä tahansa olisi kelvannut.

Tämän sompailun jälkeen uinuminen olisi maistunut, mutta päätettiin käyttää aikainen hereilläolo hyödyksi ja lähteä syömään ja turistikierrokselle. Hostellilla tapaamamme saksalaiset jannut suosittelivat kokeilemaan pikaruokaa ukrainalaiseen tyyliin - Puzata Hata. Suora lainaus reissupäiväkirjana kuvaamastani videonpätkästä, koska tuore kommentti lienee rehellisin kommentti: Ruoka oli ihan hyvän näköstä, mutta maku sitten sitäkin arveluttavampaa; kaiken näköisiä lihoja naamioituneina perunoiksi; kaalikääryleitä, jotka sisälsi jotain lihamoskaa. Jälkiruuat oli kyllä hyviä, oli omenatäytteisiä lettuja hapankermalla ryyditettynä---



Kiovan keskusaukio Maidan Nezalezhnosti
Taustalla Hotelli Ukraina, ja joku tollanen pysti joka löytyy jokaísen isomman pitäjän keskustasta..

M. Nezalezhnosti toiseen suuntaan ja allekirjoittanut siinä siristelee silmiään kun on niin nätti sääkin ja kaikkea




House of Chimeras, eli nykyään jonkinlaisena Ukrainan presidentin bilepaikkana toimiva eriskummallinen art nouveau -pytinki, jonka jokaiselta reunalta kurkistelee kaikenlaisia elukoita ja kammotuksia.

Liput sen varsinaisen presidentin"linnan" edessä

Sofian katedraalin kellotornista käytiin ihailemassa maisemia, esimerkiksi juurikin tätä Sofian katedraalia.

Tehtiin KNIB-matkamuistorahat

Tälläiset kyltit kertoo paikallisesta liikennekulttuurista enemmän kuin tuhat sanaa. Tai siis lähinnä, että juokse henkesi edestä tai Lada tulee ja lanaa.

Aseteltiin ylimääräiset groszyt taskun pohjalta toivomuspatsaan naisen helmoihin

Ja nähtiin taas yksi upea herran salonki Andriyvski Uzviz:in päädyssä. Andriyvskin huimasti alasviettävälle, kiemurtelevalle kivikadulle saavuttiin valitettavasti hippasen liian myöhään, useimmat myyntikojut olivat jo sulkeneet luukkunsa tai juuri pakkaamassa kamojaan pois.



Jos joku osaa sanoa mitä tässä lukee, niin arvostaisin kovasti! Jostain syystä hekottelin noiden banderollien edessä pienen iäisyyden tajuamatta yhtään mistä niissä on kyse.

Jengikulkukoiria

Kattimattikittykat

Metrossa ilta viilenee

Tämän jälkeen siirryttiin keskusaukion läheisyyteen illastamaan! Terveisiä helvetistä sille erään suomalaisen pariskunnan rumemmalle osapuolelle, joka tuli paikalle valmiiksi kännissä aikoen humaltua vielä lisää, sai vaimonsa poistumaan paikalta öykkäröinnillään ja totaalisen epäkunnioittavalla sanailullaan, kertoi Marikalle miten Marikan tulee hoitaa työnsä, luuli varmasti olevansa todella nokkelakin vitsiniekka, tuijotti ja "salakuunteli" avoimesti ja lähietäisyydeltä ihmisiä joita epäili mafian jäseniksi ja kertoi minulle moneen otteeseen ja aina samoin sanakääntein, kuinka kantaa yleensä asetta mukanaan, ja jos se löytyisi povarista sinä samaisena iltana, hän iskisi kuulan kalloon kahdelle ravintolassa asioineelle "mafiaan kuuluvalle" henkilölle. Ei paljoa enää saslikki maistunut, kun kyseinen ******** pamppaili paikalle.

Bonuksena vielä muutama kuva niiltä hetkiltä seuraavana päivänä Tsernobyl-reissun jälkeen, kun aurinkokin vihdoin viimein suvaitsi kunnioittaa meitä läsnäolollaan:


Viikonloppuisin valtavaksi kävelykaduksi muuttuva Kreschatik





Se hetki, kun näin tämän pizzapaikan, oli elämäni onnellisin hetki.

Tänään on Tshernobylin onnettomuuden 24-vuotispäivä, eli seuraavaksi niitä Tserno/Pripjat-kuvia, mahdollisimman pian!

torstai 22. huhtikuuta 2010

I know it sounds funny but I just can't stand the pain


Niin, se pääsiäismatka! Aloitetaan LVIVISTÄ.


Ekaa taipaletta upeasti havainnollistava kuva

Maaliskuun viimeisenä päivänä junailin Poznanista Krakovaan. Pääsiäisruuhkista ja pienestä junaan ehtimisen stressistä huolimatta pääsin lopulta ihan moitteetta matkaan. Määränpäässä puhelimetkin lakkasi toimimasta, mutta onneksi löydettiin kuitenkin Marikan kanssa toisemme. Carrefourin kassan kautta junaan...



Unesta oli turha haaveilla, sillä Ukrainan rajaa ylittäessä alkoi viime kesältä tuttu paperiralli. Toimenpide kestää huomattavasti enemmän kuin on tarpeen. Sen aikana täytetään maahan saapumis- ja poistumis-kortit, vilautellaan passia useampaan otteseen hyttiin epämääräisessä järjestyksessä saapuville rajavartioston virkamiehille, luovutetaan se saapumiskortti jollekulle heistä, mitä näitä nyt on. Ai niin, ja jostain syystä meille oltiin merkattu lippuun
męski- eli mieshytti. Hahhaa. No, eipä siellä ollut kuin yksi äijänkäppyrä lisäksemme.


Львів, Lviv, Львoв, Lvov, Lwów, Lemberg, Leopolis;
rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Junassa oli myös vetoisaa ja jatkuvat hellelukemat, joten aamulla Lviviin saapuessamme olo oli tukkoinen ja unenpuutteesta johtuen melkoisen epätodellinen. Asiaa ei auttanut se, ettei Lviviin saapuessamme tajuttu, että ollaan saapumassa Lviviin. Eli, junan karahtaessa laituriin ei ehditty tehdä muuta kuin kiskoa kamalassa kiireessä rytkyt niskaan konduktöörin/junaisännän hoputtaessa, naureskella omaa typeryyttämme ja syöksyä muutamissa minuuteissa lämpimästä junapedistä vallan kalseaan ulkoilmaan. Sitten lähdettiin kävelemään ja kiertelemään kyrillistä mualimmaa. Mainitsinko jo, että olo oli epätodellinen? Repeämä aika- ja avaruusjatkumossa, vähän niin kuin koko parin viikon rupeama.


Portaat taivaisiin




Kaksi asiaa, joita Ukrainassa on kaikkialla: notaarien toimistoja ja apteekkeja! Kirkkoja myös, tietenkin. Niin ja kenkäkauppoja; oli taas sellaista tappokorkoilottelua havaittavissa, että hävetti talsia jalkaan lahoavissa Converseissa se pari viikkoa.


Aamunankea Prospekt Svobody

Taras Shevchenkon pysti Pr Svobodylla

Kravattipuu ja nukkuva patsas

Pääsiäiskrääsää oli paljon tarjolla

Haudoille piristykseksi á 10c

Sitten, koska ollaan Marikan kanssa viimeisien leposijojen ystäviä, talsittiin keskustan sivustalla sijaitsevalle Lychakivsken hautausmaalle. Tätä ollaan kehuttu Itä-Euroopan Père Lachaiseksi, joten olihan se pakko käydä viimein tarkistamassa. Jouduttiin muuten maksamaan pieni kannatusmaksu hautuumaalle päästäksemme - vartija bongasi saman tien eksyneet ilmeemme ja näin me helposti vedätettävät turisti-parat jouduimme perin hiljaiseen tikettitoimistoon asioimaan.







Modernimpiakin viritelmiä löytyi

Ja unohdettuja

Ja runneltuja

Ukrainalaisia ja Bolsevikkeja vastaan 1918-1920 vastaan taistelleiden puolalaisten hautoja. Tämän jälkeen saatiin privaattiturnee erääseen kappeliin ja Marika yritti kovasti käydä keskustelua puolaksi, vaihtelevalla menestyksellä!


Sitten oli hyvä palata normaalin Lvivin pariin

Apteekki sekin

Botanical gardens houkutti murtautumaan sisään

Säännöllinen ulkonaruokailutahti käynnistettiin heti Lvivistä, ja kokemuksia ehti ekana päivänä kertymään pari - yksi asiallinen, superhalpa ihana aamupala älyttömään nälkäämme, ja yksi keskinkertainen kanaleike "puolalaisessa" kawiarnissa, maailman kummallisimman soundtrackin tahdittamana. Joku joikuhenkinen kappale taisi soida kuusi kertaa putkeen, ennen kuin "dj" vaihtoi seuraavaan, vielä älyttömämpään ralliin.

Yritettiin kovasti päästä paikalliseen, 300-vuotiseen panimoon turistikierrokselle. Tähän tarvittiin pitkän pinnan ja poliisisaaton lisäksi noin vartti seisoskelua kyseisen panimon aulassa, jossa oli yksi työntekijä, joska ignoorasi meitä parhaan kykynsä mukaan. Tästä sisuuntuneina tyydyttiin kaljoihin panimon ravintolassa. Kysymällä saatiin eteen myös ruokalistat, tietty pelkästään paikallisilla aakkosilla. Pitkän rupeaman jälkeen löydettiin listasta jotkut salaatit ja yllärilisuke (myöskin salaatti). Ois pitänyt vaan arpoa joku mikä vaan ruoka.

Tulkkauksen tarpeessa?

Seuraavassa merkinnässä Kiovaan.. Stay tuned.