lauantai 23. tammikuuta 2010

It's always better on holiday

...so much better on holiday, that's why we only study work when we need the money. - Franz Ferdinand

Ei sen ihmeempiä kuulumisia kuin, että syyslukukausi loppui omalta osaltani vihdoin, ja tadaa, olen siis oletettavasti siirtynyt lomalaitumille. Laitumet, tai siis ladut, ovat tosin niin p---eleen lumiset, että askel on hippasen raskas etenkin perin kehnosti auratulla kotikadullani...

Torunin reissun jälkeen sairastin ei-niin-yllättävästi ihan kunnon nuhakuumeen ja viivähdin tovin sängynpohjalla Gripex-lääkkeiden ja kuumemittatikun kera ennen viimeiseen tentti- ja esseerysäykseen siirtymistä. Oma filosofiani sairastelujen suhteen on se, että niin kauan kuin tikku näyttää kolmekasia tai enempää, niin mitään hyödyllistä en tee. Pakkolepo taisi kerrankin jopa kannattaa! Ainakin puolan kielen kokeesta tipahti vitonen, kuten myös runokurssista. Heh heh, mahdolliset väärinkäsitykset korjatakseni mainitsen myös saman tien, että kyseessä oli koko mittavan akateemisen urani kolmas ja neljäs viitoinen.. Ensimmäinen tippui kesällä -07 ja toinen talvella -09, eli sesonki -10 on alkanut siis erinomaisen lupaavasti. Tai sitten erasmuksille ollaan vaan tavallista helläkätisempiä, kun punakynä viuhuu.

Viimeinen kouluviikko viettyi muutenkin kivoissa kylttyyrimerkeissä, kun katsastettiin viimeisellä puolantunnilla sekä Krzysztof Zanussin ensiteos The Structure of Crystals (1969) että Juliusz Machulskin Vinci (2004). Ensimmäinen noista oli mustavalkoinen, jopa kaurismäkeläisen hidastempoinen taidepläjäys, joka johti tauolla suureen keskusteluun siitä, kuka tahtoo elämässään mitäkin: suuria kokemuksia ja maailmanlaajuisia seikkailuja, vai varmuutta ja vakautta, luonnon hiljaisuutta ja kodin lämpöä. Taiderötöskomedia Vinci puolestaan piti otteessaan alusta loppuun, jännitytti, nauratutti ja ennen kaikkea viihdytti!

No mutta tähän lomahetkeen palaten. Mietin tooodella pitkään, että lähdenkö reissuun jonnekin Puolaa pitemmälle, ja jos, niin minne. Pyörittelin miljoonia eri mahdollisuuksia päässäni tähän iltapäivään asti, kunnes katsoin viimeisenkin mieltä houkutelleen mahdollisuuden suljetuksi. Sää näyttää kaikkialla Euroopassa inhan viileältä, ja rahat tekee mieli säästää paremmilla säillä tapahtuvaan, suunnitellumpaan ja motivoituneempaan reissailuun. Ja helmikuun toisella puoliskolla pääsen sentään rakkaaseen naapurimaahan visiitille, kun ystävä lentää Turusta Gdanskiin (4,99e [veroineen lisämaksuineen n. 25e], Wizzair), junailee tänne Poznaniin (10e) ja porhalletaan yksissä tuumin ah-niin-ihanaan Berliiniin (n. 20e) viikonlopun viettoon. Tätä en malta odottaa. Ihana päästä viimein näyttämään jollekin Poznanin parhaat paikat, ja ihanaa päästä ihanassa seurassa ihanaan Berliiniin.

Enkä minä lomareissuttakaan jää, sillä toinen ystävä soitteli juuri ja varmisti joulukuusta asti pyörittelemämme suunnitelmat. Helmikuun alkupuolella suuntaamme siis Varsovan kautta noin viikoksi kohti iiihan eteläisen Puolan Tatra-vuoristoa, Zakopanen lähelle. Puhelimessa en saanut mitään selvää paikkakunnan nimestä, mutta eiköhän tuo ajan kanssa selviä.. Majoitus järjestyi pilkkahintaan (n. 35e viisi yötä) ja paikan päällä olisi kaiketi tarkoitus harrastaa talviurheilulajeja (iik) ja after ski:tä... kerta se on ensimmäinenkin, meikäläistä ei meinaan minkäänlaisten sivakoiden päällä olla nähty vuosiin, laskettelusuksien päällä ei ikinä, eikä myöskään lumilaudan. Urheiluhullujen ysärivuosieni jälkeen hiihtolomat eivät ylipäätänsä ole olleet minun tapauksessani kovinkaan hiihtopitoisia. On siis erittäin mahdollista, että kevätlukukausi pyörähtää käyntiin kaikki raajat paketissa... Toivokaatten onnea :D

Ai niin ja tärkein meinasi unohtua, eli maksoin Glastonbury-liput kokonaan ja ostin lennot Bristoliin (n.50e) kesäkuun 20.pv. Jessus, tätä en kyllä tuu tajuamaan varmaan vielä paikan päälläkään.

PS. Koska tämä blogi toimii myös vaihtoraportin korvaajana, niin kerrottakoon vielä, että vaihdon pidentäminen onnistui loppujen lopuksi tosi, tosi helposti. Lähetin asiasta sähköpostia sekä omaan että vaihtoyliopistoon, ja kun asia oli kummankin puolelta varmistettu ok:ksi (eli kun uhittelin kotiyliopistoa ehkä neljännen kerran), niin tein uuden kurssisunnitelman eli learning agreementin, kävin hyväksyttämässä sen vaihtolaitoksella, ja he lähettivät sen hyväksyttäväksi kotilaitokselle. Siinä koko homma.

PPS. Koska joulu ei täällä lopu ikinä, tässä vielä loppuun kipale jota hoilattiin viimeisillä puolan tunneilla sen kymmenisen kertaa / päivä.
Pada Śnieg eli lunta sattaa.
Ja tuleehan sitä, taivaan täydeltä.


sunnuntai 10. tammikuuta 2010

No Distance Left Torun

Kuten luvattua, tänä aamuna revin flunssaviruksisen ruhoni ylös sängystä skarpisti kello viisi. Fiksumpaa olisi varmaan ollut jäädä nukkumaan pöpöt pois, mutta polttava hinkuni maakuntamatkailuun olisi soimannut pitkään, jos näin olisin tehnyt. Kello viisi neljäkymmentä torotin bussipysäkillä lumituiskun ja tuulen riepoteltavana, ilmeisesti tavoittelemani bussin juuri ja juuri missanneena. Kello kuusi kaksikymmentäkaksi puolestaan saavuin Poznanin rautatieasemalle ja tein olympiatason sprintin raiteelle neljä huomatakseni vain, että olin jäänyt kaksi minuuttia jälkeen junasta, joka kiiti jo kohti Torunia toverini kyydissään. Jes, no eipä siinä muuta kuin lippukassan kautta seuraavalla junalla perään "Mr. Driver, follow that train!".

Tuollaisen reitin sai siis taivallettua kolmen euron pilkkahintaan.
Kuva Lonelyplanet.com

Matka kesti pienen ikuisuuden, sillä osobowy-junat pysähtyvät joka ikisen takapajulan ja perähikiän asemalle ja matojen rouskuttamalle puukatokselle. Sillä osittain selittyy tuo naurettavan halpa hinta, kuin myös opiskelijakortilla, jolla saa anteeksi 37% junalipun kuin junalipun hinnasta. Paikallisliikenteessä 50%!

Päästyäni Toruniin iloinen seurue odotti minua juna-asemalla, ja lähdettiin sitten yksissä tuumin keskustaa kohti ilman sen kummempia tietoja kohteestamme. Huomattavaa on, että Torunissa kylmä viima ja sakea lumisade olivat valkaisseet kaupungin maan ja taivaan jopa rankemmin kuin Poznanissa. Sää taisi olla päivämme merkittävin tekijä; useimpiin kohteisiin, kuten kirkkoihin, päädyimme vain siksi, että saisi hetken suojan ja lämmön ulkona vellovilta lumitornadoilta. Siis lumitorunadoilta.


Enter tourist area

Torunin vanhasta kaupungista osaan sanoa sen verran tämän kokemuksen perusteella; siellä on paljon kirkkoja. Paljon. Monelle eri henkilölle ja tapahtumalle omistettuja. Vahingossa törmättiin (osa porukastamme ihan kirjaimellisestikin) yhdessä kirkossa myös hautajaisseremoniaan, jonka päähahmo "Pani Kościóła" eli Rouva Kirkko jäi kuolon kankeuttamine käsineen ja kuoppia kohti kääntyneine katseineen elämään omaa elämäänsä ryhmämme keskuudessa...

Torunissa on yhtä värikkäitä ja kauniita pytinkejä kuin kaikissa muissakin Puolan vanhoissa kaupungeissa. Niitä oli yhteensä enemmän ja laajemmalla alueella, kuin olen ennen nähnyt. Muistaakseni. Ja ne oli siis todella kauniita jopa tuossa säässä, eikä minulla ole epäilystäkään siitä, etteikö Torun olisi lumoava kaupunki kesäaikaan. (eikös kaikki kaupungit ole...) Siellä taisi olla enemmän kuin yksi iso aukio. Se oli vähän hämmentävää, mutta hienoa. Siellä oli myös älyttömän liukkaat kadut. Ja mukavia, avuliaita ihmisiä.

Seuraavassa ennennäkemätön kuvapläjäys Nikolaus Kopernikuksen syntymäkaupungista. Syytetään tästä uutta kameraa ja sairaudesta johtuvaa tylsistyneisyyttä lauantai-iltana.



"Kaupungintalo" vai mikäs se town hall eli ratusz nyt onkaan





Uwaga samochód









Siinä ehkä lukee, että:
- Mistäs ostit nämä kauniit kukkaset?
- Tuolta, kukkakauppa "ANNA"sta.






Booyaka

Puluja oli paljon ja ne olivat häikäilemättömiä

Loogista oli, että niiden kanssa alettiin poseeraushommiin


Mitä kautta nopeimmin pois? Ääää...


Joskus täytyi jäädä eteiseen värjöttelemään


Poor thing!

Tasaa keskelleKäytiin Kopernikuksen synnyintalossa.
Ihan jännä, vanhanaikainen, museoksi muutettu mesta.





Tapaturma

Paras ystävä

Kana delicacyä kermaisen pinattikastikkeen syövereissä

Kopernikus patsastelee


No otin aseman katosta kuvan

Paikallista raggariosastoa.. oikeista alan/aseman miehistä en uskaltanut ottaa kuvia

Lausutaan gwuuwni eikä glouni niin kuin joku joskus luuli
ja ihmetteli kun kukaan ei ymmärtänyt mistä hän puhui


Tollanen puolalainen pepsodentti

Trainspottingia


Kotona koitti herkkä herkkuhetki..

Semmonen ruusunmakuinen (?) Pierniki sieltä paljastui.

Että semmosta. Jo hitusen taltutetun oloinen lentsu sai ihan uutta pontta tosta retkestä, mutta itsepähän järkiratkaisuni tein. No, jos tää mustaherukkamehulla ja vitamiineilla ja gripexeillä ja valkosipulilla talttuis. Ja unella!

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Drink a toast to never

Heleijaa ja loisteliasta uutta vuotta 2010! Suurjännitys siitä, mitä muutamalle Poznanin vuoteen 1999 jämähtäneelle bussille tapahtuisi vuoden vaihtuessa päättyi tänään, kun tulin koulusta viiskytykkösellä ja taululle lämähti lukemat 6.1.2000. Elikkä hyvää uutta vuosituhatta vakireittini bussiliikenteelle.


Railakasta menoa Keski-Suomessa

Loma ympäri Suomea oli ihana, ehkä vähän liiankin ihana, koska paluu Puolaan ei juurikaan kiinnostanut tai innostanut. No, reiluuden nimissä täytyy sanoa, että post-joulu fiilis on vuodesta toiseen sama paikasta ja tilanteesta riippumatta. Maanantaina keräsin reippahasti ylikiloiset kimpsuni ja kampsuni kasaan ja siirryin Helsinki-Vantaalle johtavaan bussiin. Matkaseuralaiseni oli Jesse-poika, jonka mielestä Puola on viina-tupakka-kalja-huume -maa, mutta toisaalta hänen mielestään Helsinkikään ei ollut osa Suomea, vaan "Toista Suomea", tai Venäjää. Lentokentällä odottavan aika vierähti siivillä saattelemaan tulleen ystäväni Elinan seurassa. Varsovaan päädyin kuin teleportin kautta, kuten myös Poznaniin, kuten myös kotiin, jota en meinannut lumipeitteessään edes tunnistaa. Pää kyseli, että mikä maa ja mikä valuutta, eikä mieli osannut vastata.


Mittaritkin posahteli pohjosen kylymyyvessä

Yhden välissä vietetyn rokulipäivän perään olen kuitenkin palannut nyt ruotuun. Hävetti mennä puolantunnille kartettuani kurssikirjoja kokonaisen kuukauden kuin ruttoa konsanaan. Onneksi en ollut asian kanssa yksin, vaan muut olivat enemmän tai vähemmän yhtä ruosteessa. Onneksi meillä oli myös jälleen ihan hävyttömän hauskaa yhdessä. Suurin osa tunneista kului kertauspolttopallon jälkeen opettajan riemukkaaseen monologiin siitä, miksi Poznanissa pitäisi olla enemmän kerjäläisiä (siksi että porvariston hallitseman ns. täydellisen Poznanin tulisikin sisältää jotain ns. vähemmän täydellistä, jopa häiritsevää). Tämän jälkeen vietimme lopputunnin kuunnellen mieskuoron esittämiä kauneimpia joululauluja koulun vieressä sijaitsevassa kirkossa. Viikonloppuna lähdetään kai käymään porukalla Torunissa, missä onkin pitänyt käydä jo pitkän aikaa. Hulvattomia aikoja tiedossa!


Anteeks nämä täysin pointittomat kuvat.
Mutta voisko äiti lähettää mulle pikalentopostitse ruokaa joka päivä?
T: Nuudelikuuri on täällä taas


Reissuista puheen ollen, parin viikon päästä mulle koittaa melkein kuukauden loma. Siis tällä kertaa, uskomatonta kyllä, ihan oikea loma. Sellainen, jonka aikana ei tarvitse miettiä mitään kouluun liittyvää, toisin kuin tuossa jouluna, jolloin mietin kyllä paljonkin, mutten tehnyt mitään. Tätä tulevaa loma-aikaa en voi mitenkään viettää kahlittuna Poznaniin. Parin kuukauden tauon jälkeen reissuhammasta kolottaa niin maan vietävästi, että paljoa muuta ei mielessä liikehdikään. Varat matkusteluun vaan puuttuvat, tietty. Lähetin aikoja sitten yliopistolle uuden apurahahakemuksen pidennettyäni vaihtoa koko vuoden mittaiseksi. Mitään ei ole tämän jälkeen kuulunut, ei ainakaan täytettä tilille uutena vuotena, kuten optimistisesti uskalsin odottaa. Sähköposteihinkaan ei suvaita vastata, taaskaan. Eli pakko varmaan tarttua luuriin mitä pikimmiten ja selvittää tilanne, että osaan sitten varautua pitkään talvilomaani joko innolla tai ahdingolla..


Kyllä, tuolla kermakasan alla on lettu.
Kyllä, kevään jumpat alkavat 4.1.


Keikkapuolellakin on ollut hiirenhiljaista sitten
Kings Of Conveniencen. Pelastusrengasta aallonpohjalle tarjoaa huhtikuussa Varsovaan saapuva Peter Doherty. The Libertinesistä, Babyshamblesista ja omista soolohommistaan tuttu mies tulee olemaan minulle ilmielävänä vähintäänkin legendaarinen kokemus, olettaen, että herra suvaitsee saapua paikalle! Vähän samaa sarjaa oli 2007 Provinssirockiin buukattu Amy Winehouse, jonka saappaissa lavalle asteli lopulta Sturm und Drang. Eh, mikä paikkaus. Peten keikkaa odotan kuitenkin kuin kuuta nousevaa. Miehen viime vuonna julkaistu soololevy Grace/Wastelands täytti odotukseni sataprosenttisesti.. ja odotuksethan olivat melko korkeat, sillä levyn kitaroinneista vastasi suurelta osin Blurin Graham Coxon, itsekin päihdeongelmien kanssa vuositolkulla kamppaillut sooloartisti.


Ja Peten keikoilla voi tapahtua mitä vain. Kuutisen vuotta sitten olin internetin kautta lähes päivittäin yhteydessä erääseen Pariisilaistyttöön, jota kadehdin muun muassa The Strokesien ja The White Stripesien näkemisestä. Vihreäksi kuitenkin muutuin vasta, kun hän meni katsomaan Peterin soolokeikkaa, ja pääsi lavalle laulamaan herran itsensä kanssa kanssa duettona The Velvet Undergroundin After Hoursin. Tarua vai totta, itse haluan yhä uskoa jälkimmäiseen. Siitä todisteena osaan edelleen ulkoa kyseisen biisin sanat, jotka opettelin 18-vuotiaana sellaisen tilanteen varalta, että itsekin näkisin Peter Dohertyn livenä!


Kotipihasta

Tästä päästäänkin vielä sujuvasti loppukaneettiin eli toiveisiin tälle vuodelle... kaikessa yksinkertaisuudessaan toivon vain lisää unelmien toteutumisia ja onnistumisia suunnitelmissa. Vuosi 2009 oli niin älytön kokonaisuus kaikkine matkoineen, keikkoineen ja toteutuneine haaveineen, että sitä on erittäin hankala lyödä laudalta. Mutta totta helvetissä lähdetään yrittämään. And miles to go before I sleep, and miles to go before I sleep.