Come on, come on, come on, get through it!

Jee, viikon päästä Suomeen! Tuntuu, että olen hehkuttanut tätä jo vähän liikaakin? Toivottavasti kukaan ei vedä sellaisia johtopäätöksiä, että olisin jotenkin tosi koti-ikäväinen ja kyllästynyt Puolaan. Siitä ei ole kyse, ei niin mitenkään, oikeastihan olen kotiutunut tänne tässä vaiheessa jo hyvin ja paremminkin. Ja odotan ensi kevättä valtavalla mielenkiinnolla. Mikään avautumisblogi tämä ei ole missään vaiheessa ollut, eikä tästä sellaista tule, mutta sen sanon, että nyt kaivataan sitä paljon puhuttua etäisyyttä asioihin, että voi sitten tammikuussa palata Puolaan uudelleen järjestellyin aivolokeroin varusteltuna. Toki mahdollisuus garderoobin täydentämiseen, se ravintopuoli, se kielikysymys ja parit Suomen päähän sovitut reissut ja treffitkin asiaan vaikuttaa, eli hölmö olisin jos en hieman hihkuisi.

Vähän on alkanut ns. reissujännitys (kyllä, jopa kotimaata kohti) polttelemaan, johan tässä on nelisen kuukautta eri maisemissa ravattu ja Poznanissa jumitettu. Pari päivää sitten tosiaan pysähdyin miettimään, että mitäköhän mulle oikein tapahtui viimeisen Berliininreissun jälkeen? Yksi tarkoitus Puolassa ollessa oli nähdä ja matkustella niin paljon kuin mahdollista, mutta lokakuun jälkeen en ole poistunut kaupungistani kuin yhdeksi viikonlopuksi sinne Opalenican kyläpahaiseen. Siitäkin on aikaa jo vaikka millä mitalla. Unohdin muuten kokonaan laittaa sieltä valokuvia jälkeenpäin, eli:

Hautuumaa; Pyhäinpäivä oli lähestymässä

Lauantaimarkkinat

Makaroonilaatikkohan se siinä jos silmiä siristää

Hiano mosaiikkitalo. Pullonsirpaleista koottu siis nuo seinät kaikki. Kuulemma joku hääperinne on särkeä värikkäitä pulloja pitkin hääpaikan pihamaata - auts! Mutta niinhän ne sanoo, että sirpaleet tuottavat onnea.

Lähikuvaa vielä, äiti ainakin arvostaa!

Muuten joulukuu on sujunut joutuisasti, totuttuun tapaan. Nyt vietän melkeinpä kokonaan vapaata viikkoa kun puolan tunnit peruuntuivat tämän viikon osalta. Osa koulututuista on kadonnut jo maailmalle jäädäkseen. Ainakin usea Irkutskilaisystävä on tullut heipatettua parin viime viikon sisällä, viimeksi eilen. Haikeaa, mutta ainakin tietää, että on joku vastassa sitten kun toteutan elämäni haaveen ja lähden junailemaan halki Siperian. Eikä tilanne ole oikeastaan kovin surullinen, sillä parhaat tuttavuudet ovat onneksi jäämässä tänne koko vuodeksi kuten minäkin. Näiden jäljellä olevien kielikurssilaisten kanssa pidetäänkin vielä tänä viikonloppuna pikkujouluruokabileet, joihin jokainen tekee jotain oman kulttuurinsa apetta. Itselläni ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tarjottavaa kemuihin keksisin. Inhoan tämän talon keittiötä ja raaka-ainesvalikoima on Puolassa usean ruokalajiehdokkaan osalta valitettavan puutteellinen. Ideoita otetaan vastaan!

6.12, Suomen juhliessa itsenäisyyttään, Puolassa vietettiin Mikolajta. Juhlan perimmäinen tarkoitus jäi meikäläiseltä hieman hämärän varjoon, mutta ainakin sillon annettiin lahjoja!

Kakku-kämppikseltä, joka sydänsuruistaan huolimatta edelleen passuuttaa allekirjoittanutta viikosta toiseen, sain suklaata niin karamellien kuin joulupukin muodossa. Ja taustalla lymyilee mikäs muu kuin kirjekuorellinen öylättiä toisen kämppiksen vanhemmilta. Joo, öylättiä. Kakku-kämppiksen kanssa kommunikointi on nykyään jo lähestulkoon luontevaa, muuten. Siinä missä kollektiivisen heikohko saksamme tai heiveröisissä, mutta voimistuvissa kantimissa killuva puolan ymmärtämiseni pettää, otetaan peliin Google Kääntäjä ja a vot, yhteisymmärrys on hidas mutta taattu :D

Google-kääntäjästä puheenollen..

For those who try to read my blog by running it through Google Translator, and I know for a fact that there are some people who do this, please stop now. It's not worth it - unless you're up for laughs and confusion. What I'm saying in this entry is that even though I love it here in Poland, I'm eagerly looking forward to going home to Finland for Christmas (because of the family, food, friends, language, and the much needed distance). Then I wondered why I haven't been travelling at all during the last couple of months, posted some pictures from my trip to the village of Opalenica a long while ago, and concluded by presenting my Mikolaj presents :)