Yesterday was dramatic, today is OK

No niih, tänään se tapahtui, sain internetin omakseni. Epä-puolalaisuuteni meinasi tuottaa suurehkoja ongelmia asian hoitamisen suhteen, mutta kämppis pelasti ja signeerasi nettini omiin nimiinsä. Joka tapauksessa, jatkossa päivittäminen mahdollistuu noin 100% paremmin kuin aiemmin. Ja tässä siis useampi päivä sitten kirjoitettu kertomus viime viikonloppuisesta Berliinin-reissusta.. parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös juu.

Olin Berliinissä torstaina 8.10 puolen kuuden aikaan, ja Kings of Conveniencen keikan ovet aukesivat seitsemältä. Treffattiin Henrikan kanssa Hauptbahnhofilla, valmistauduimme nopsaan aseman vessassa ja paukkasimme Kreuzbergissä sijaitsevalle keikkapaikalle suorilta jaloin. Myöhästelystä huolimatta oltiin paikalla noin puoli tuntia ennen kunkkujen lavalle marssimista, ja päästiin hyviin asemiin n. 15 metrin päähän lavasta.

Keikka oli alusta loppuun ihana ja upea ja sanonko uudestaan, että IHANA! Taisin olla koko konsertin ajan vain yhtä sydämentykytystä ja rakkautta Bergenin poikia kohtaan. Settilista oli jota kuinkin täydellinen sekoitus uusinta uutta ja vanhaa. I don't know what I can save you from kirvoitti kyyneleen tai kymmenen...tuhatta, Gold in the air of summer encorena (yleisö sai toivoa biisejä!) oli suurensuuri yllätys ja vähintäänkin pyörryttävän upea livenä. Huumoria keikkaan oli upotettu rutkasti ja jokaista biisiä edelsi pieni tuokio hauskuutusta Erlendin ja Eirikin kertomuksien tai lava-liikehdinnän ansiosta. Nauraa sai myös kipaleiden aikana, sai tanssia I'd rather dance with you:n tahdissa, sai laulaa Feistin osuutta Know Howssa, sai tunnelmoida Homesickin sanomaa, sai tuntea lattian vavahtelevan Boat Behindin rytmissä, sai ottaa valokuvia virallisen poseeraustuokion aikana. Ei, ikinä en oo tainnut olla yhtä sydämellisellä ja isolla mutta intiimillä keikalla! Muutenkin Kings of Convenience ansaitsi kaikki (tässäkin kertomuksessa) esiintyneet superlatiivit ja ylistyssanat, enemmänkin.

Kiertuepaita lähti matkaan

Tämän kaiken jälkeen napattiin kapsäkkimme narikasta ja ehdittiin vielä hurauttaa metrolla keskustammaksi syömään ja stalkkaamaan muun muassa jonkin elokuvan tai TV-sarjan kuvauksia. Kovasti odotettu nukkumaan pääseminen koitti noin kello neljä, pienen iltakävelyn ja kymmenen euron taksiajelun jälkeen. Ei tajuttu/tiedetty, että torstaisin metro ei kuljekaan ympäri vuorokauden, toisin kuin viikonloppuisin.

Suoraan kuvauspaikalta, Henrikan facebookista anastettu

Seuraavana päivänä oltiin superturisteja ja käytiin parlamenttitalon katolla (tällä kertaa päiväsaikaan), holokaustimuistomerkillä ja Brandenburger Torilla. Matka jatkui Alexaan ostoskierrokselle. Itsehän olin tosin kerrankin elämässäni kurinalainen ja jätin rytkyt kauppoihin. Galeria Kaufhofin stokkamaisen hulppean ruokaosaston kautta siiryttiin hostellille juomaan kolmen euron sangriaa. Samaa juomaa suosivat kuulemma paikalliset laitapuolen kulkijat (tämä todistettiin myöhemmin myös näköhavainnoin), joten miksei mekin. Kiitos Googlen, keskiyön aikoihin löysimme itsemme Warschauer Strassen lähistöllä sijaitsevalta Rosi's -klubilta liikehtimästä jonkin brittibändin ja sitä seuranneiden runsaslukuisten elektrohittien tahtiin. Rakennuksena Rosi's oli varmasti yksi hienoimmista klubeista jolla olen käynyt, se sijaitsi muurien suojissa ja näytti sekä ulkoa että sisältä vallatulta (ja kynttilöin valaistulta) talolta. Suosittelen, tapahtuma-anti näyttää flaijerin perusteella perin vilkkaalta!

Flaijeri... parempi pitää muu todistusaineisto kätkettynä..

Lauantaina piti vaihtaa huonetta ennen yhtätoista. Uudesta huoneesta löytyi kaksi Kölniläistä miekkosta. Läksimme yksissä tuumin lounaalle ja metroilemaan. Poikien jatkaessa matkaa meidän eilisen kierroksen mestoille, minä ja Henrika kävelimme museosaaren läpi (lähinnä Berliner Dom tuli bongatuksi) ja lähdimme spontaanille, saksaksi opastetulle laivakierrokselle "halki uuden ja vanhan Berliinin". Hyvä mutta kylmä päätös, ja risteilyn jälkeen kuuma chilikaakao maistui taivaalliselta lämpöisissä sisätiloissa.

Jooh Berliner Dom

Uuden sangriaputelin lisäksi haimme luksuskaupasta patonkia ja juustoja, ja siirryimme varhaiseen illanviettoon hostellille. Seuraavaan kymmeneen tuntiin sisältyi pari lasia sangriaa, kulinaarisia nautintoja, laittautumista, nukkumista, lepäämistä, välikuolemista, lisää sangriaa ja olutta, musiikkia, hyväntuulista hengailua hyvässä seurassa, ajan kulua ja kaiken valitettavana kruununa turkkilaisen musiikin säestämä henkilökohtainen katastrofi. Mutta c'est la vie ja välillä on otettava osumaa oppiakseen.

Sunnuntaina vietimme neljästään mukavan, joskin lievästi väsähtäneen päivän käyden meksikolaisella brunssilla, Hackescher Höfen sisäpihoilla ja Mauerparkin kuuluisilla markkinoilla. Junani lähti takaisin Poznaniin puolen viiden maissa ja karautin raiteille kohti Puolaa sekavissa tunnelmissa, hyvästelykaartin huiskuttaessa nenäliinojaan.

Markkinatunnelmaa

Puoli-unentäytteisen, kolmituntisen matkan päätteeksi onnistuin kuluttamaan lähes kaksi lisätuntia Poznanin sisäiseen kotimatkaan. Kotona puolestaan ehdin tasan käydä suihkussa ja AJATTELEMAAN unta, kun kakku-kämppis kolkutti oveen ja talutti minut kädestä pitäen alakerran asunnon kotibileisiin. Olin yövaatteissa, tukka märkänä, sekava ja uninen, mutta ei auttanut kuin istahtaa alas pitkäksi venyneeksi toviksi nautiskelemaan erittäin hyvin jäähdytetyista vodkashoteista (kohtuudella toki), kakuista, huonosta musiikista, kännisestä seurasta, vaihtelevista ja monikielisistä keskusteluntyngistä, epäilyttävästä käyttäytymisestä ja koko tilanteen absurdiudesta. Ympärillä lautaset särkyivät ja tietokoneet romahtelivat lattialle, ihmiset olivat toinen toistaan vauhdikkaampia. Eikä mua päästetty nukkumaan ennen kuin suostuin tanssimaan, ja tämänkin väsyneen tamppauksen aikana kirjahylly pamahti säröiksi lattialle. Pääsinpähän onnettomuuden turvin pakenemaan paikalta. Ei siinä, hauska ilta kyllä kaikesta huolimatta :--D

Että siinäpä kronologista ja detaljikasta viime viikkoa Berliinin osalta! Poznanin kuulumisia yritän kirjoitella huomenna :)