torstai 10. syyskuuta 2009

Freedom and its owner

Varsovan oranssien festivaalien vaiettua vaikenin itsekin päiväksi - sunnuntaina en tehnyt muuta kuin nukuin orastavan flunssaista oloa pois ja kävin kävelyllä vanhassa kaupungissa illan koitteessa. Tein myös jotain mitä tällä reissulla on tullut harrastettua vähän turhankin vähän paikallisiin hintatasoihin nähden, eli söin hienossa ravintelissa hienon kynttiläillallisen, ja ihan itsekseni. Alkupaloiksi otin graavilohta salaatilla ja kapriksilla, pääruoaksi salaperäistä "havaijin kanaa" viinin kera. Havaijin kana oli pääruoka ja jälkkäri yhteen kummalliseen pakettiin sidottuna - kanaleike leivällä, juustoa, ananasta, friteerattuja banaaneja ja lohkoperunoita niin paljon kuin sielu sieti. Pari lasia viiniä päälle, ja kyllä tuolla satsilla kylläisenä pysyi.

Vertailun vuoksi parin viime viikon avainainekset: Lubellan spagetti, smetanainen tomaattikastike ja yrttinen raejuusto. Jes.

Hostellilla oli vielä puolalainen olutilta, ja maistelin pari minilasillista jo vanhoja tuttuja panimotuotteita ja juttelin ihmisten kanssa. Väsymys painoi kuitenkin edelleen, joten vastasin höyhensaarten kutsuun yllättävän aikaisin, ja vedinkin sikeitä helposti kellon ympäri.

Seuraavana päivänä olin myös ottanut rennosti ja vasta suunnittelin reissua vanhan kaupungin alueelle ja Chopin-konserttiin Lisan kanssa, kun löysin huoneeni ovesta post-it-lapun, joka kehotti tulemaan respaan niin pian kuin mahdollista. Katsoin huoneeseen ja kaikki kamani olivat kasattuina pöydälle... Arvasin heti, mistä on kyse. Eli, luulin varanneeni viisi yötä, mutta öitä olikin luvattu vain kolme ja hostelli oli ylibuukattu. Eipä siinä, kamat kasaan ja siirtymä uuteen majapaikkaan muutamien kilometrien päähän. Matkalla sain apua esim. n. kuusikymppiseltä puolalaisnaiselta, joka ikäryhmänsä puolesta, omalla kokemuksellani, on vallan epätodennäköinen kandidaatti englanninkielisiin avunhuutoihin vastaajaksi. Mutta niinpä vaan tulin johdatetuksi oikeaan paikkaan, kaksi ilmaista raitiovaunutikettiä kourassa, "jos vain hymyilen". Ja mikäpä tuossa tilanteessa ei hymyilyttäisi.

Uusi hostelli oli aika hämärä ja hämärällä paikalla. Itse rakennus oli komea puulattioineen, korkeine saleineen ja vanhoine kirjahyllyineen, mutta tunnelman suhteen jokin vain ei ollut ihan kohdallaan.. Huoneessanikin majaili vain peittoihin kääriytynyt aasialaistyttö, jonka puhelin pirisi ja piipitti kolme kertaa minuutissa. Alkuillan myötä paikalle alkoi kuitenkin tippumaan lisää ihmisiä, suurin osa samasta hostellista josta olin itse saapunut hetki sitten. Bongasin tästä joukosta Sveitsiläisen Gabrielin, jonka muistin nähneeni edellisen hostellin respassa pois lähtiessäni. Gabrielin kanssa paettiin sitten uuden hostellin ahdistavaa meininkiä kulttuuripalatsin leffateatteri Kinotekaan, jossa nautittiin ihan muikea puolitoistatuntinen The Hangover -filmin parissa. Tämän jälkeen äkättiin kotimatkan varrelta sekalainen joukko ihmisiä, jotka lojuivat pitkin poikin portaita kaljaa sisältävät kokistuopit käsissään, erinomaisen musiikin tahtiin. Päätimme, että siinäpä mesta meidän makuun, ja kohta olimme osa lojuvaa joukkoa.

Seuraavana aamuna pistin taas kamat kasaan tuulen nopeudella sillä 6-tuntinen, unentäyteinen siirtymä Varsovasta Wroclawiin odotti. Junaunen tyynnyttämänä saavuin Wroclawiin hyvillä mielin, sillä aurinko paistoi täydeltä terältä, ja reitti uuteen majapaikkaan oli selvä kuin pläkki. Onpa tästä kaupungista tehty myös yksi viime vuosien lempparibiiseistäni, The Ossiksen Wroclaw. Vanhan kaupungin aukion nähdessäni huokaisin jälleen kerran ihastuksesta. Wroclawin aukio taitaa olla ihanin näkemäni, ne värit, se arkkitehtuurisen kauneuden paljous! Aukion ulkopuolella suurin osa rakennuksista ovatkin sitten taas aika ränsistyneitä, mutta sellainen Puola vaan taitaa olla. Ulkoa ruma, sisältä kaunis.. eh.


Tasaa keskelleTuo "Quentinan" leffa pitäisi nähdä seuraavaksi

Ensimmäisen Wroclaw-illan vietin ihan rauhassa vanhan kaupungin rakennuksia ja menoa tarkastellen. Valitettavasti samalle ajalle oli sattunut koripallon EM-kisat tai vastaavat, ja kaupunki oli täynnä hulluja liettualaisia ja koris-polskeja. Samaisista tyypeistä sain nopeasti tarpeekseni illalla hostellilla.

Seuraavan, eli tämän päivän vietin puolestani junalippuostoksilla (Wroclaw - Berliini, n. 40 euroa) ja vaateostoksilla (yksi fleecetakki tulevaa farmikoitosta varten sillä lämmitystä ei kuulemma ole luvassa, ja kaksi paitamekkoa koska olen turhamainen). Katselin nähtävyyksiä ja kävin lounaalla Vegassa, jossa söin elämäni taivaallisinta, jopa tajunnanräjäyttävää borschia. Asiasta kirjoittaessakin herui vesi kielelle, taidan lähteä huomenna Vegan kautta... Huoneessani majaili kaksi henkilöä, joista tutuistuin ensin toiseen eli Kanadalaiseen Catherineen, ja myöhemmin illalla Australialaiseen Jackiin. Houkuttelin heidät mukaani katsomaan Wroclawin vesiputous-multimediashow'ta, eli vartin päässä keskustasta sijaitsevaa valtavaa vesikenttää, jolla nelikymmenmetriset vesipatsaat kylpevät värivaloissa, eri musiikkien tahdittamana.

Ei ollut turha reissu :)


En osannut kääntää tuota videota, sori.
Huomenna Berliiniin!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ihanaa kun jaksat päivitellä näin ahkerasti, tuntuu ihan ku ois matkalla siellä sun kanssa! ja muutenkin, kaikki kuulostaa niin hyvältä. ah auvoa! ja yrttiraejuusto kuulostaa ehkä maailman parhaimmalta asialta :D

- tiinanita

anna kirjoitti...

heh joo pakko yrittää noin kohteen välein päivittää kun muuten unohtuu asiat niin nopeasti! huomas ku jäi vähäks aikaa päivittämättä kun lähin poznanista krakovaan, että kaikki meni heti vaan päivien ja ihmisten vilinäks päässä eikä päivittämisestä tullu mitään.

mut joo, poznanissa on vielä sellane erikoisruoka ku keitettyjä perunoita persiljalla, höystettynä sellasella vähän maitomaisen raejuuston, persiljan ja sipulin sekotuksella. ja se on ihan taivaallisen hyvää.