lauantai 19. syyskuuta 2009

Too fast too curious

Ennen Berliiniin lähtöä olin jollain tapaa hermostuneempi kuin kertaakaan aiemmin tällä matkalla. Tiedä häntä mistä oli kyse, mutta junamatka rauhoitti. Ehdin lukea Nick Hornbyn Slamin lähes tulkoon kertaistumalta Paolo Coelhon Alkemistin perään. Leirille Stolzenhageniin en löytänyt uutta kirjaa... saksankielisiä romskuja olisi tarjolla vaikka millä mitalla, mutta muuta ei juurikaan. Ehkä sitä saksaa pitäisikin tosin treenata.

Ensikertalaisena ja kartattomana Berliinissä, mutta osasin kuitenkin siirtyä S-Bahnin avulla Alexanderplatzille ja U-Bahnilla Ebelwalder Strassille, jossa tapasin CS:n kautta löytämäni Leen. Täysverinen taiteilija ja hurjasti elämässään matkustanut Lee oli hyvä alku Berliininreissulle ihmiskontakteja miettien. Asialleen omistautunut ja todella kokenut, määrätietoinen nainen monessa mielessä. Ensimmäiseen Berliinin-iltaani kuului ainakin halvat herkkufalafelit (Berliinissä kaikkialla) ja viinibaari eli weinerei.

Seuraavana aamuna kahdeksalta painelin Kreuzbergiin, jossa sijaitsevasta hostellista olin varannut sängyn. Jälleen kerran tosi kiva paikka, ja erityiskiitosta täytyy antaa Ikean muhkeista peitoista ja tyynyistä! Perjantain vietin sattumanvaraisesti ympäri kaupunkia kävellen ja metrolla kulkien. Eniten aikaa taisi vierähtää Oranienburgin tienoilla - kävin nauttimassa pitkästä aikaa thaikkuruokaa (ja tämä jäi muuten päälle), tarkastamassa C/O:ssa Pierre & Gillesin räikeän retrospektiivin, Zapatassa kahvittelemassa ja eräässä taidekeskusksessa ihastelelemassa anti-fasistista taidetta, graffiteja, taivuteltua rautaa ja anarkiaa. Illalla lähdin sitten taas Prenzlaueriin pieniin kattohuoneistossa sijaitseviin kotibileisiin, joiden ohjelmistoon kuului ainakin Mega!Mega! -niminen bändi, bile-DJ, ilmaista olutta ja illan mittaan varmaan parisataa vierasta. Tutustuin hyviin tyyppeihin, mutta pikkutunneilla väen vähentyessä ja meiningin alkaessa muistuttaa Skins-jaksoa katsoin paremmaksi karata hostellille nukkumaan ja varata lisäyön siellä.

Lauantain pääasiallinen tarkoitus oli löytää postimerkkejä, kuten myös tavaroita työleiriä varten. Onnistuin suurimmaksi osaksi, mutta projektiin meni niin monta tuntia, että kello lähenteli kymmentä, kun pääsin viimein kipuamaan Fernsehturm:iin eli TV-torniin katselemaan värivaloissa kylpevää Berliiniä. Komiata oli. Näin sitten epämääräisen jonon ja raput yläkertaan, joten liityin tietenkin letkan jatkoksi ja löysin itseni romanttiselta illalliselta kahdensadan metrin korkeudesta, itseni kanssa. Tai no, tarkemmin määriteltynä minut tupattiin kolmanneksi pyöräksi jonkun illastaan nauttivan parin seuraan. Vähän hölmöä kummallekin osapuolelle, mutta sellainen on yksinsyöjän kohtalo usein. Tuntui kuin laivalla olisi ollut, näköalaravintola pyöri ympyrää tasaisen varman Berliini-näköalan saamiseksi ja ravintolan orkesteri oli parasta Silja Line -luokkaa. Tämän episodin ja maittavan illallisen jälkeen siirryin suosiolla hostellille ja unten maille!

Sunnuntaiaamuna tsekkasin ulos hostellista, ja melkein koko matkan minua suosineet säät käänsivät selkänsä samalla. Tarvoin sateessa uuteen majapaikkaan, jälleen Prenzlaueriin, Bettinan ja hänen poikansa Sofianin luokse. Tuntui mukavalta saada taas kotimajoitus ja pieni rauhanpoikanen hostellin hälyn jälkeen. Sain kanakeittoa syödäkseni, ja iltapäivällä lähdin taas metsästämään kumisaappaita pitkin maita ja mantuja. Sellaiset rautatieasemalta viimein löydettyäni tein pienensuuren kävelyretken, jonka varrelle osui ihan sattumalta varmaan kaikki Berliinin "tärkeät" nähtävyydet - Brandenburger Tor, holokausti-muistomerkki, Potsdamer Platz, Bundestag, Reichstag, ja sen sellaista. Annoin kameran räpsyä vaan, tosin kuvat tulevat perästä nettiyhteyden ja ajan suomien mahdollisuuksien mahdottomuuden vuoksi.

Reitin päässä oli näyttely, jonka olisin tahtonut nähdä, mutta paikka oli ehtinyt sulkeutua kun itse olin vielä kumisaapasjahdissa. Lähdin myrtsinä pois, käyskentelin kilometrin seuraavalle metro-asemalle, ja kävin vielä syömässä pestopastaa ennen palaamista Bettinan asunnolle.

Hassu ollut tämä Saksanmatka. Kieltä on tullut aktivoitua aivoissa aika paljon, lauseenmuodostus tosin johtaa yleensä kolmen tai neljän kielen sekoitukseen. Fernsehturmilla kävin yhden pienen keskuteluntapaisen saksaksi, ja ravintolassa saan tilaukseni 75% ajasta tehtyä paikallista puhuen... ihan hyvä KAHDEKSAN VUOTTA SAKSAA LUKENEELTA. Tajusin tänään, että minun aivoissa saksa ja ruotsi ovat menneet aikoinaan yhteen ja samaan lokeroon, ruotsi päällimmäiseksi. Opiskelin niitä samaan aikaan, kiinnitin kumpaankin yhtä vähän huomiota, mutta ruotsi oli silti helpompaa. Eli, kun yritän käyttää saksaa, niin sinne väliin putoilee vähän liian helposti länsinaapurimme sanastoa, siitä kun ei pääse millään eroon.

Sellainen info vielä, että Poznanista alkoi tulla jokin aika sitten sähköpostia suurin piirtein päivittäin. Sain paikan Hanka-nimisessä asuntolassa kolmen hengen huoneessa, joka onneksi peruuntui, kun Artur löysi pari vapaata huonetta kimppakämpästä läheltä keskustaa. En ole nähnyt kuvia tai mitään, mutta päätin luottaa sokeasti melkeinpä tuntemattoman henkilön mielipiteeseen... ja satasen hinta per kuukausi vaikuttaa toki. Sähköpostia on tullut myös ESN:ltä, opiskelijatutorilta ja joltain "Erasmus buddy":lta, jonka tarkoitus on tosin jäänyt hieman hämäräksi.. Joka tapauksessa, hurjalta tuntuu, että kohta se alkaa! Arki, Poznanissa! Berliiniinkin olen palaamassa yllättävän pian, sillä ostin männäviikolla liput Kings of Conveniencen Berliinin-keikalle lokakuun alkupuolella. Sen parempaa alkua syksylle en voisi toivoa.

Maanantaista asti sijaintina on toiminut farmi Puolan rajan läheisyydessä. Tästä matkan parhaaksi taipaleeksi osoittautuneesta ajanjaksosta lisää myöhemmin (ja niitä kuvia, paljon).

4 kommenttia:

Jari/krakow kirjoitti...

Mukava nähä että matka taittunu hyvin tähän asti. :)

Onnea Poznaniin ja vaihtoon! kunhan muistaa sanoo kürwa ni pärjää jokapaikassa! ;)

nii hyvä blogi muuten, mukava lukee!

Anonyymi kirjoitti...

anna! millon se konsertti on? ja vieläköhän sinne sais lippuja? olis huippua yhdistää se meidän berliini rendez-vous:hun :D -henkka

anna kirjoitti...

kiitti jari! tyo taisitte jo paasta turvallisesti takas kotimaan kamaralle? toivottavasti loppumatka meni mukavasti.

ja henkka, 8.10 olis keikkaa tarjolla ja lippua kans! lets make a randevuu!

Anonyymi kirjoitti...

jeeee! nyt oon lennot varannu ja iltapäivällä 8.10 pamahdan sitten schoenefeldin lentoasemalle. pitää tutkia että miten sieltä sitten pääsee itse kaupunkiin päin. huippua! :)- hene