maanantai 31. elokuuta 2009

Kun sanon päivää, hän sanoo Здравствуйте!

Junamatkamme Varsovasta Kiovaan meinasi kosahtaa heti alkumetreille, kun englantia taitamaton konduktööri intti meille junan ulkopuolella, että meiltä puuttuu paikkaliput, ja että ne olisi pitänyt ostaa junalipun yhteydessä. Joopa joo, kassalla kun taasen väitettiin, että meidän täytyy ostaa paikkaliput konduktööriltä junasta. Kielimuurin takaa ankkuria ongelmien mereen viskeltyämme yhteinen kieli löytyi saksasta, ja asia saatiin selvitettyä ja paikat hoidettua. Wir bezahlen mit Euros, ja!

Tällä lapulla on tullut ostettua kaikki junamatkat...

Neuvostohenkinen, kokoon teipattu juna samettimattoineen ja 70-lukua henkivine värimaailmoinen oli ehkä erikoisin kokemani! Ja niin hieno. Tovin maisemia ihasteltuani siirryin yläpetini suojaan lueskelemaan ja nauttimaan pehmeästä, joskin kurkkua kuristaneesta untuvapatjasta ja -tyynystä. Warszawa Centralnan vaisun elintarvikevalikoiman vuoksi evästyksenä toimi lähinnä seesamitikut ja vesi, mutta jotenkin noista kahdeksastatoista tunnista ja passintarkastuksien ja maahantulolippulappujen kuumotuksesta selvittiin. Ja tulipa passiin muuten ensimmäinen leima erittäin moneen vuoteen, jee!

Junakuva

Kiovan mäkinen maisema toimi melkoisena Via Dolorosana meille syntisäkit selässä, helteisessä säässä painaville turistinretkuille. Onneksi tuli otettua Ukraina-LP mukaan! Sen kartta ja hätäisesti Varsovassa paperille raapustetut puhelinnumerot pelastivat meidät, ja löysimme piakkoin tiemme hostelli Kreschatikille. Tosi kiva, erittäin pieni, kotoisa ja halpa paikka ihan Kiovan keskustan sydämessä.

Keskusaukio auringonlaskussa, ihan hostellin vierestä

Vähän unta palloon, kierrosta keskustassa, kielen ja lokaalien hiusten ja alkoholikulttuurin ihmettelyä ja Krimiläistä ruokaa on ollut tämän illan resepti. Kauppakin löydettiin. Luultiin ensin, että kaupan täti seuraa meitä vartiointimielessä, mutta kohta se tarttuikin ostostemme sisältöön ja kielsi meitä ostamasta nuudeleita. Nie harasoo :D Nuudelit jäi ostamatta ja koriin tarttui terveellisempää spagettia (meidän valinta) ja raejuustoa (kaupan tädin valinta). Myös meikän valkkaama jugurtti vaihtui terveellisempään versioon mamman toimesta.

Kohta lähdemme muiden hostellilaisten kera jollekin jokilaivalle, en tiedä onko kyseessä joku bailuristeily vai ihan vain ravintolalaiva, mutta party boatista nuo tuntuu kovasti jauhavan :)
Tuntuu tosi hyvältä olla täällä. Kun pari kuukautta sitten kirjoitin tänne Ukraina-innostani ja Obolon Svitle -merkkisestä oluesta, en todellakaan uskonut istuvani vielä samana vuonna keskellä kyseistä maata, kyseinen olutmerkki handussa. Elämä yllättää välillä.

2 kommenttia:

Elian Huijair kirjoitti...

hahh hyvä kaupantäti!

voi jotta kuulostaakin huipulta ukrainassaolo :---) kiehtoo lukea millainen on paikallinen partyboat..

Anna kirjoitti...

partyboat vaihtui tällä kertaa keskusaukiokaljoitteluun, kiovan maanantai oli PIKKASEN hiljainen :--D