Pahoittelen, päivityksien laatimisen saralla on ollut nyt semisti hiljaisempaa lomaillessani kotiseuduilla. Eräänlaista matkailua toki sekin. Eikä noita uutisiakaan ole pahemmin ollut - lähinnä ollaan tuumittu Ateenan helteisiin varautumista, kun taas Lontoosta yritän parhaillaan kaivaa esiin parhaiden fiftarimuotiin keskittyvien paikkojen osoitteita. Kaipa noista Blurin levykkeistäkin voisi pyyhkäistä pölyt nyt, kun keikkaan on enää kuukausi. Uskomatonta!
Vaihtoa edeltävälle kielikurssille sijoittumista saan puolestaan odotella enää parisen viikkoa. Tarkastin eräältä sivulta, että kurssipaikkoja on jaossa vain noin 200 kappaletta koko Puolan alueelle. Oma sijoitukseni ei siis todellakaan ole mikään kirkossa kuulutettu juttu, ja meinasin jo vähän hermostuakin asian johdosta. Mutta mutta, eiköhän onni ole puolellani tässäkin asiassa, eikös vaan. Kun on ne lennotkin jo ostettu! Tietty sijoituksesta ja sijoituskohteesta olisi suotuisaa tietää mahdollisimman pian, jotta pystyisi suunnittelemaan elokuun lopun aikatauluja ja miettimään, mihin musiikkitapahtumiin kerkeisi pistämään jalalla koreasti.
Onko muuten kukaan muu huomannut, miten paljon Turkista on nykyään juttua joka mediassa? Veikkaan lukeneeni tai nähneeni tämän vuoden puolella vähintään kymmenen Turkkiin, Länsi-Turkkiin tai Istanbuliin keskittyvää matkajuttua. Viimeisimmät huomioni kiinnittäneet artikkelit taisivat löytyä toukokuun Mondosta ja Matkaoppaasta 4/2009. Turkin valtion matkailutoimiston aggressiivinen mainostus useissa julkaisuissa on myös tehonnut, sillä itsekin huomasin jokin aika sitten innostuvani, kun bongasin Turkin mukavan merellisen sijainnin VR:n Interrail-kartasta. Turkki kuuluu reili-maaryhmistä halvimpaan, joten junailu Aasian rajamailla tulisi reilikortilla erinomaisen helpoksi ja huokeaksi. Euroopan portissa itään on sekä kokoa, näköä että haastetta, joten uskoisin kuukauden päivien kuluvan siivillä maassa, jonka anteja muulle maailmalle ovat olleet ainakin monipuolinen ja kehuttava mättöruoka (erilaiset kebut), tarttuvat Euroviisu-rallit ja... niin, tutustumaanhan sinne pitäisi selkeästi lähteä. Junailu halki Türkiye Cumhuriyetin olisi myös ehkä yksi halvimpia ja mielenkiintoimpia tapoja taittaa matkaa vielä kauemmas itään kohti Araratin ohutta ilmaa - Turkin rajanaapureina kun sijaitsevat sekä Armenia että Georgia, eikä Azerbaidzaniinkaan ole etäisyyttä kuin vuorikauriin loikan verran. Rähinöintiä ei tuolla päin Tellusta pitäisi tällä hetkellä löytyä, kunhan väistelee ne pakolliset terroristikuviot ja Georgian epävakaisuudet.
Veikkaanpa silti, että Turkkiin tieni on tuskin ihan heti viemässä. Belgian ja Pakistanin (ja parin muun) ohella Turkki on aina ollut yksi niistä maista, jotka eivät ole ikinä ihmeemmin sykähdyttäneet tai kiinnostaneet. Mutta niin on ihmismieli muuttuvainen...
Vaihtoa edeltävälle kielikurssille sijoittumista saan puolestaan odotella enää parisen viikkoa. Tarkastin eräältä sivulta, että kurssipaikkoja on jaossa vain noin 200 kappaletta koko Puolan alueelle. Oma sijoitukseni ei siis todellakaan ole mikään kirkossa kuulutettu juttu, ja meinasin jo vähän hermostuakin asian johdosta. Mutta mutta, eiköhän onni ole puolellani tässäkin asiassa, eikös vaan. Kun on ne lennotkin jo ostettu! Tietty sijoituksesta ja sijoituskohteesta olisi suotuisaa tietää mahdollisimman pian, jotta pystyisi suunnittelemaan elokuun lopun aikatauluja ja miettimään, mihin musiikkitapahtumiin kerkeisi pistämään jalalla koreasti.
Onko muuten kukaan muu huomannut, miten paljon Turkista on nykyään juttua joka mediassa? Veikkaan lukeneeni tai nähneeni tämän vuoden puolella vähintään kymmenen Turkkiin, Länsi-Turkkiin tai Istanbuliin keskittyvää matkajuttua. Viimeisimmät huomioni kiinnittäneet artikkelit taisivat löytyä toukokuun Mondosta ja Matkaoppaasta 4/2009. Turkin valtion matkailutoimiston aggressiivinen mainostus useissa julkaisuissa on myös tehonnut, sillä itsekin huomasin jokin aika sitten innostuvani, kun bongasin Turkin mukavan merellisen sijainnin VR:n Interrail-kartasta. Turkki kuuluu reili-maaryhmistä halvimpaan, joten junailu Aasian rajamailla tulisi reilikortilla erinomaisen helpoksi ja huokeaksi. Euroopan portissa itään on sekä kokoa, näköä että haastetta, joten uskoisin kuukauden päivien kuluvan siivillä maassa, jonka anteja muulle maailmalle ovat olleet ainakin monipuolinen ja kehuttava mättöruoka (erilaiset kebut), tarttuvat Euroviisu-rallit ja... niin, tutustumaanhan sinne pitäisi selkeästi lähteä. Junailu halki Türkiye Cumhuriyetin olisi myös ehkä yksi halvimpia ja mielenkiintoimpia tapoja taittaa matkaa vielä kauemmas itään kohti Araratin ohutta ilmaa - Turkin rajanaapureina kun sijaitsevat sekä Armenia että Georgia, eikä Azerbaidzaniinkaan ole etäisyyttä kuin vuorikauriin loikan verran. Rähinöintiä ei tuolla päin Tellusta pitäisi tällä hetkellä löytyä, kunhan väistelee ne pakolliset terroristikuviot ja Georgian epävakaisuudet.
Veikkaanpa silti, että Turkkiin tieni on tuskin ihan heti viemässä. Belgian ja Pakistanin (ja parin muun) ohella Turkki on aina ollut yksi niistä maista, jotka eivät ole ikinä ihmeemmin sykähdyttäneet tai kiinnostaneet. Mutta niin on ihmismieli muuttuvainen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti