sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Päräyttäviä sunnuntaipohdintoja

Mun aikakäsityksen mukaan ne viime viikolla lähetetyt paperit pitäisi olla Puolassa nyt tai viimeistään huomenna. Seuraavana allekirjoittaneen ohjelmistossa on siis armoton yhteydenoton odottelu. En tiedä yhtään milloin tai minkälaista viestiä sieltä päästä on tulossa, joten väliajalle on pakko keksiä jotain muuta mietittävää, ja blogattavaa! Eli joko voin olla puolitoista kuukautta hiljaa, tai keksiä sitten jotain typerää läppää matkustusaiheista, miten on? No tästä tuleekin mieleeni, että

Katselin tänään Subilta Madventures-miekkosten seikkailua pitkin Kiinaa "Keskustan valtakunta" -nimeä kantaneen jakson merkeissä. Sarjan loppupuoliskolle kiirinyt kolmas kausi on herättänyt allekirjoittanessa pientä sisäistä ristiriitaa. Matkailullisesti kaikki odotukset ovat täyttyneet ja esiteltävät paikat ovat olleet Japania lukuunottamatta toinen toistaan mielenkiintoisempia. Jopa lempimaailmankolkkani Keski-Aasia sai julkisuutta Suomen televisiossa, kun Riku ja Tunna pelasivat kakkosjaksossa pooloa vuohen ruumiilla Kirgisian aroilla. Ennakkoon pelottanut kielenvaihdos suomesta englantiin ei ole häirinnyt. Riku on ottanut kielen haltuunsa omintakeisella tavallaan ja runsaalla spesiaalisanastolla ryyditettynä. Alan opiskelijana huomaan seuraavani joka jakson korva ja silmä äärimmäisen tarkkana jo pelkän kielenkäytön ja tekstityksien vuoksi. Vaivaa on nähty ja siitä annan Madventuresille sata pistettä ja papukaija-, iguaani- ja mangustimerkit.

Kauden alusta asti itseäni on kuitenkin arveluttanut se, kuinka paljon Madventures nykyään nojaa shokeeraamiseen varaan. Runsaslukuiset huumeviittaukset (kuten myös -tripit joka jaksossa), graafinen uhrimenojen kuvaaminen, (ase)veljeily mafian ja jengien kanssa, oksennusfetissileikit, arpirituaalit, kyseenalaisten eläimien syöminen... Lista on päättymätön ja kiitettävän (?) monipuolinen. Pidän sarjan vankkumattomasta ja nimelleen uskollisesta linjasta. Tässä vaiheessa poikien huuruiset polut ovat poikenneet perinteisemmältä travellerilinjalta yhä tallaamattomammille väylille. Pidän myös yhteiskunnan varjopuolien esiin tuomisesta koko maailman laajuisella mittakaavalla, kuten myös räikeidenkin kulttuurierojen havainnollistamisesta.

En ole huomannut järkyttyväni vielä mistään sarjan kolmoskaudella nähdystä. Lähinnä olen ärtynyt muutamista sarjassa usein toistuvista (sivu)seikoista. En tiedä onko kyse omasta paatuneisuudestani, vai siitä, että koen suvaitsevuuden ja kulttuurienvälisen yhteistyön ja ymmärryksen rakentamisen itselleni tärkeäksi asiaksi. Usein tämä tapa saattaa lipsahtaa jopa ylisuvaitsevaisuuden puolelle. Villaisella on helppo painaa, kun muistaa, kuinka erilaiset lähtökohdat ihmisillä voivat olla. Kuten jossain jaksossa mainittiin, tietyt muille kulttuureille ominaiset asiat saattavat vaikuttaa meidän länsimaalaisten silmiin sulalta hulluudelta, mutta paikan päällä ja paikallisten parissa perspektiivi on eri. Yleensä Madventuresin hurjemmatkin tempaukset ovat lopulta toimineet jonkinlaisena viikoittaisena silmien avaajana. Mielestäni Rikun ja Tunnan ensisijainen tehtävä onkin lähinnä näiden vierailla tantereilla tapahtuvien ilmiöiden välittäminen kuvan ja raportoinnin muodossa; saarnaaminen, tuomitseminen ja kulttuurikritiikki eivät tähän ohjelmaan kuulu. Sarjan tekijät ovat kuitenkin sen verran fiksua sakkia, että heidän arvostelukykyynsä tahtoo luottaa.

Silti huomaan, että yhtäjaksoinen tykitys voi olla myös väsyttävää. Sarjan ylitsevuotavan maskuliininen lataus (lue: jopa övereintä äijäilyä ikinä), rikas visuaalinen maailma ja kiivastahtinen ekstreme-elämyksien perässä juokseminen sekä hengästyttävät että asettavat katsojan erikoiseen asemaan. Ihailla? Paheksua? Kunnioittaa? Tuomita? Inspiroitua? Torua? Hehkuttaa? Valitse leirisi! Ehkä nykyaika vaatiikin järeitä aseita, jotta ihmiset saataisiin ajattelemaan. Siinä Madventures mielestäni onnistuu erinomaisesti.


Riku ja rikuisat iilimadot Venäjällä

PS. Ihan omankin mielenrauhan vuoksi jätin analysoimatta rahan ja myynnin vaikutuksen Madventuresin aiheisiin, asenteisiin ja tekemiseen. Asiasta on ollut ihan tarpeeksi puhetta muuallakin :)

Ei kommentteja: